Ilonpäivä

Niin, piipun ma ostin kuin ostinkin,savipiipun oikean, hei!Niin, armas, taloussääntömmeja järkeni hiisi vei!

Hehee, savipiipun muhkeanminä ostin kuin ostinkin;sopis suuhun se sokeriparoonin,sen Hollannin Mynheerin!

Niin, naura, vaimo, sa nauraa saat,– mikä oonkaan ma piippumies;mut iloissaan mitä muutakaanosas tehdä, taivas ties!

Niin päälläni nous ilo, jälleen kunpoju kultamme terve on.Ja ain’ ostanhan jotain, – mitä vain –,kun on mieleni murheeton.

Ja kun murheetta oon, minä tuhlaan näin,kevytmielistä kai se lie.Vaan sellaisna synnyin ja kuolen myösja on sellainen eloni tie.

Kas niin: siks ostinhan piipunkin.Se on muhkea, myönnähän!Tosin, Herra nähköön, veikin se,vei markan pyöreän!

Niin kädessä piippu ma kuljeksinja hyräilin vain – hui-hai!Ne töllötti, tyrkki toisiaanja irvisti:»hullu kai!»

Ja vapaus sullakin, armaani,on samoin arvelemaan.Poju, tahdotko piippuni hienon tään?Ota, lyö se lattiaan!