Ayrin rannalla

Jo ilta kolkko hämärtäy,syystuulen puuskat viuhuin käy,on sankka pilven sumuvyö,ja vihmoin sade maahan lyö.Olalla pyssy soilta saan,siell’ linnut jätin rauhaan vaan.Jäähyväishetki tuskaa tuo,kun rantaas astun, Ayrin vuo!

Syys sänkipeltoon kyynelöi,miss’ yrmyt säät ne isännöi;sen sinitaivas rauhainenjäi tieksi talvimyrskyjen.Mun hyytyy veri suonissain:ma aion pauhuun ulappain;kun laivaa viskoo aaltoin vuo,taas kaipaan armaan Ayrin luo.

Mut kuohut vyöryin käykööt vain,en pelkää turmaa rantamain;vaikk’ kuolonuhka eessä ois,ei kammottaa se kurjaa vois!Mut kahlein kiinni kotiin jäin, –oi, haavat polttaa sydäntäin!Mua ahdistaa ja vaivaa nuo,kun nyt sun jätän, Ayrin vuo!

Hyvästi, Coilan vuorimaatja laaksot, kankaat, viidat, haat,miss’ suru viipyy, saattaentaas lemmen muistot mielehen.Sees olkoon, ystävä, sun ties!Myös sulle rauhaa, vihamies! –Oi, kyynelveet ei hoivaa suo:Hyvästi, armas Ayrin vuo!