Craigie-Burnin metsä

Yön rauhaan Craigie-Burn jo jää,se aamun iloon herää,mut mulle kevään loisto täävain murheen syitä kerää.

Nään kukkain, lehväin versovan,yörastaan laulut soivat;mut rinnan raskaan vaivahan,oi, mistä saisin hoivat?

En tuskaa tätä tunnustaasais sulle, vaikka halaan;mut sydän lempeen ratkeaa,jos kauemmin sen salaan.

Jos kylmäks mua kohtaan jäätja lohtuas voit eittää,niin haudallein jo syksysäätvarisseet lehdet heittää.