Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa

Suuss’ illan, miss’ ylpeän linnan ma nään,soi laulelo vanhuksen harmajapään,ja poskia laulajan kyynelet valaa:”Ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.

”Sota kirkkoa raasti ja vaimensi maan,näät kiistoja, sortoa, vainoa vaan;ei lausuta julki, mut huokaamme salaa:ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa!

”Läks uljaina poikani, Jaakko kun huus;miss’ yksin nyt itken, on kumpua kuus.Suru eukkoni mursi, hän hautaan jo halaa,ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa.

”Nyt taakaksi nään elon raskahan tän,on lapseni poissa ja kruunuton hän;mut kuolohan säilytän mieleni-alaa:ei voiteta rauhaa, jos Jaakko ei palaa!”