John Anderson — Robert Burns

John Anderson, mun ystäväin,kun vietettiin me häät,sull’ oli mustat hiuksetja sorjat poskipäät.Jo otsaas kurtut sait, John,ja lunta hiuksiss’ on;mut siunaan valkohapsias,mun ystäväni, John.

John Anderson, mun ystäväin,kun noustiin kukkulaa,sun kanssas monta päiväämä vietin riemuisaa.Nyt alas kulku käy, John,mut tiemme yksi on;ja rinnan laaksoon uinutaan,mun ystäväni, John.