Meeri Morison

Oi, Meeri, tule ikkunaas,yö uinuu, kiiltää kaste haan!Sä silmäs suo mun nähdä taas,ne voittaa kaikki helyt maan.Sua ilomielin vuotan vaankuin orja aamunkoittohon,jos ikionnen palkaks saan,sun, armas Meeri Morison.

Kun eilen tanssisaliin sain,ja valot välkkyi, soitot soi,sun luonas olin aatteissain;jäin kylmäks, muut kun karkeloi.Siell’ immet loisti, liehakoija voitti kaikkein suosion.Ma huokasin: ”Ei noista, oi,oo kenkään Meeri Morison.”

Miks, Meeri, riistät rauhan sen,mi eestäs kuoloon mennä vois?Sa voitko murtaa sydämen,mi sulle lempens’ antoi pois?Lemmestä lempi! Etkö soisees säälin sanaa, armoton?En usko, että tyly oissun mieles, Meeri Morison!