Mun rintan oli...

Mun rintan oli hilpeä,Kuin kesäaamun koi,Mut lännen poika, kankuriSen soinnun laata soi.Kun käytte, tytöt, kankuriin,Kun tienne sinne käy;Niin karttakaa, se huomatkaa,Ett’ette yöllä käy.

Mun käski äiti kaupunkiinJa antoi kutehen;Mut monta huokausta loinSen kankaan loimehen.

Tuo lännen kaunis kankuriSen auttoi niisihin –Mut solmi sydämmeni myösNyt pauloin, tutkaimin.

Ma kalkuttelin kaidettaJa joutuun kerkes työ;Mut joka luhanlyöntihinMyös sydämmeni lyö.

Jo vaipuu mailleen kalvas kuu,Niin verkkaan, suruisaan,Kun kaunis kudinkumppaliKäy mua saattamaan.

Sen saaton vaiheet armahat –Ne salass’ olla saa;Mut oi! ma pelkään, kohdakkoinSen tietää koko maa.Kun käytte, tytöt, kankuriin,Kun tienne sinne käy;Niin karttakaa, se huomatkaa,Ett’ette yöllä käy.