Ruispientarella

Sää leuto oli Uodin yön,ja huumas rukiin tuokse.Kuu loisti, luoden valovyön,mä läksin Annin luokse.Yö kului meiltä puolehenvain hilpein piloin siellä;mua saattoi hän nyt empienruispientarelle vielä.

Ol’ ilma sees, yö äänetön,kuu kulki taivaan tiellä.Hän tähkäin taa jäi kätköhönruispientarella siellä.Ma hehkuin, säikyin, sykähdin,hän lempeään ei kiellä;hänt’ taas ja taas ma suutelinruispientarella siellä.

Mä häntä hain, hän hiipi luo,hän värjyi hehkumiellä:saa siunauksen hetki tuoruispientarella siellä!Mut kautta kirkkaan kuudanvyönja aamun valon vielä:hän puhtain riemuin muistaa yönruispientarella siellä!

Mun hurmoksiinhan useinkin,sai veikkoin ilonvietteet;kun menestyin, mä riemuitsin;toi onnen uljaat mietteet:mut innon, riemun ylimmän,min tunsin elon tiellä,toi onni ensi lemmen tänruispientarella siellä!

Kuoro.

Käy tähkäin taa, kun viljamaaluo yöhön sulo tuokseen!On onnenmies, ken kullan saaruispientarelle luokseen!