Laula, Laurani!

Laula, mun Laurani, kunMurhe mun syöntäni syö,Laula, kun rintani munRauhatta, lohdutta lyö.Pääni sun polville saanLaskea uinailemaan;Sun laulustas lepoa, lohtua saapiMun rintain, mi rauhatta raivoaapi.

Lauleluillasi vain,Mieleni kantele poisTaivahan tähtihin ain’,Siellähän rauhoa ois,Siellä ei vaivoja näy,Siellä ei myrskyjä käy.Oi sinne mun rauhaton mieleni saata,Tuonne keskelle toivojen kaunista maata!

Vie mun Luojani luo,Laulele Luojani kuinLemmen on viljana vuo.Kertoile kaunehin suin,Kuinka hän armias on,Isämme luopumaton,Ja kuinka hän lapsensa rakkahastiAin’ askelta ohjaa hautahan asti.

Sitten sävelesiVienoksi voipukahan,Kuiskien lemmestäsiKantele Kertokahan,Sittenpä rintani, oi,Rauhaa saada jo voi:Kun Isän ma tunnen taivahan maillaJa lempesi, Laura, mit’ oisin ma vailla?

Laula, mun Laurani, kunMurhe mun syöntäni syöLaula, kun rintani munRauhatta, lohdutta lyö.Pääni sun polville saanLaskea uinailemaan;Sun laulustas lepoa, lohtua saapiMun rintain, mi rauhatta raivoaapi.