Sinne meni!

»No auttakaa, hyvät ihmiset, oi!jo maahan meni nyt multaniin makeat maidot ja juusto ja voija herttainen kermakulta!»

Näin huutavi Liisa muori nytja rattaiden luokse hän karkaa,mut siellä on kaikki särkynyt. –Voi sinua, Liisa parkaa!

Liisa oli maitomuori.Liisall’ oli koira nuori,Vahti oli nimi sen.Maitokuormaa vetäissänsämetsään loi se silmiänsä,niinkuin mitä hakien.Olispa jo useastimennytkin ties minne asti,vaan kun valpas Liisa esti,niin se aisoissansa kesti.

Mutta kerran sattui niin:kulkivat he taasen kaupunkiin.Liisa ilomiellä,Vahti – mitä vielä!Suruissansa vaantoimeen tukalaan,niin juur’ siellä,missä juoksee puro pien’– huh, kun juttu täähirvittää!jänis hyppäs poikki tien!

Liisa hämmästyi,Liisa äimästyi;siunas kerran, toisen,nähden pedon moisen.Vahti hyörähti,Vahti pyörähti,haukahti ja – sillä eräälähti jänön perään.

Katsokaas nyt vääräsäärtä:tuolla pitkin ahon äärtäjuoksee, kiskoo,koipiaan viskoo.Vahti poika koittaapupu parkaa voittaa,mutta äkkiäpä – rops! ja rapsi– Voi sinua tuhma laps! –Nyt sun kävi sillä kurin:rattaat meni nurin.Liisa kävi parkuun,jänis pääsi karkuun.