Jeesus Poika Jumalan

Jo harhas heitä, huima järki,Ja arvostelut JeesukseniMink’ olennon niin synti särki,Tiet tajuisko se taivasten!Viel’ ymmärrä et maailmaa,Oi kuinka sitte Jumalaa!Niin, etpä edes pientä kukkaa.Ken sinuun luottaa, tiensä hukkaa.

On tuulta vaan sun suuret saarnas,Jos Herran teitä mestaroit,Ja rikki raukee vahvat vaarnasJa rakennus, min luoda koit.Sä suljet etsiviltä tiet,Tien löytäneet taas harhaan vietJa kiven nälkäiselle näytät,Teet tyhjäks’ sydämen, pään täytät.

Siks’, kristitty, oi ällös uskoSä järjen ihmisjeesukseen!Tuo usko se on illan rusko,Kajastus päivän laskeneen.Sit’ aina seuraa kylmä yö,Sen hämyiss’ sammuu hengen-työ,Ei rakkaus saa voimaa siitä,Sen toiveet haudan taa ei riitä.

Mut kristitty, oi usko, uskoSä Herraan Jumal-ihmiseen!Se usko se on aamuruskoJa päivän hohde sydämeen.Se kiitoslauluin täyttää suunJa antaa voimaa taisteluunJa sammuttaa voi saastaan pyyteen,Niin avaa portit ijäisyyteen.

Tää usko mailman voittajiksiVei Herran halvat oppilaat.Se vainioiksi viljaviksiLoi hengen laihat peltomaat,Ja maasta maahan yhä vaanSe kantaa siunauksiaan.Siks’ linnat lujimmatkin aukeeJa esteet vaikeimmatkin raukee.

Ja kerran – kenties kohta aivan –Tää usko valtaa kaiken maan.Ja aika vääryyden ja vaivanNiin vaihtuu aikaan auvoisaan:Niin murha-aseet kauhiat,Nuo kirouksen kantajatTyöaseiks’ rauhan rakkaan lyödään.Niin vihdoin onnen-leipää syödään.

Ei kansa nouse kansaa vastaan,Ei ryöstä riistaa toiseltaan.Nyt vahvempi kuin äiti lastaanAin’ heikompaansa hoivaa vaan.Oi Jeesus, Poika Jumalan,Oi Vapahtaja maailman,Jo astu, astu voiton teilleJa aika onnen anna meille!