Meille papeille

Oi aikaa kolkkoa, kaameaa,Kun ihmisyytensä kieltää kansaJa valheen viittoja noudattaaJa puhuu pilkaten Luojastansa!Oi kellä valtuus ja velvoitusOn huutaa nuhde ja rangaistus?Oi sulla, kantaja Herran peitsen!Mut mieti, kuinka sä teet ja teit sen!Niin kuinka teet sen?

Myös ulkopuolella pilkkaajainOn turhuus suuri ja valheen valta,Kun monet luontoaan seuraa vainEik’ etsi neuvoa Korkeimmalta.Oi kellä valtuus ja velvoitusOn viedä kuolleille kutsumus?Oi Herran pappi, oi sulla, suliaSen työhön suurehen kutsutulla!Sä kuinka teet sen?

Myös monta hurskasta luonnostaanNiin kelpo naista ja kunnon miestäEi tunne Jeesusta ollenkaanEik’ etsi tietoa taivaan tiestä.Oi kenen valtuus ja velvoitusOn saattaa orvoille ojennus?Oi sun, jok’ itselles oppaaks’ sait sen,Mi lausuu: armoin ma teitä kaitsen!Sä kuinka teet sen?

Mut joku jättävi valheen tienJa eksymystänsä itkein huokaaJa liittyy seurahan etsivienJa halaa taivaista hengenruokaa.Oi kellä valtuus ja velvoitusOn antaa murheessa lohdutus?Oi sulla Jeesuksen saarnaajalla,Jok’ itkit itsekin ristin alla!Sä kuinka teet sen?

Myös joukko astuvi pienoinenPäin toivon kunnaita mielin vakainNiin rauhaa kallista JeesuksenAin’ itse saaden ja muille jakain.Mut joku alkavi uupumaan,Kun risti raskas on harteillaan;Myös joltain sammuvi kodin kaipuu,Taas korven lähteille toinen haipuu.Oi mitä teet sä?

Sä käytkö johdossa joukon täänKuin taatto lastensa kesken valvoinVai lailla käskijän itsekkäänTuot heille huolia pyytein halvoin?Sä hellin muistatko uupuneetJa etsit sairaat ja sortuneetJa tielle ohjaatko erhettyvää?Niin totta tahdot sä tehdä hyvääJa totta teetkin!

Niin paljon vaativa on sun työs,Niin monta sulla on vaikeutta.Siks’ paljon tarvitset voimaa myösJa anteeks’ antavaa rakkautta.Mut sull’ on valtuus ja velvoitus,Oi sull’ on kallihin kutsumusLuo Herran uskossa huoles kantaa.Hän huolet ottaa ja voimaa antaaJa siunaa työmme.