Erämaassa

ErämaassaNäin olennon, alastoman, eläimellisen,Joka maassa kyykkienPiteli sydäntään käsissäänJa söi sitä.Sanoin: ”Onko se hyvää, ystäväiseni?””Se on karvaankarvasta”, hän vastasi;”Mutta pidän siitä,Koska se on karvas,Ja koska se on minun sydämeni.”