Ympyrä

On vankilan pihalla ympyrä,jota tallaamme päivittäisin,kesät hiessämme uiden ja talvellajäsenin jäykin, jäisin.

Tuhat askelta, kymmenen tuhattapolun syövytti maahan syvän.Korot tallasi polulle kirvonneenjoka ainoan siemen jyvän.

Joka sana, jonka me lausuimme,joka nyökkäys pään oli synti.Suu vaahdossa kiljui pyövelija aukkoja riviimme kynti.

Tuli johtokunta ja rooki taas;kova vuode tai pimeä koppi,tuo ympyrä, toistuva uudestaan,johon hammasta purren oppi.

Joka päivä ja yö oli ympyrä myös,jonka yhdisti aamu ja ilta.Työ tylsä ja kylmyys sietämätön,tupa tuoksu ei orvokilta.

Ja aatokset ympyrän sisälle myöskuin omansa tahtoi ne ahtaa,mut vähän ne pimeät kopit ja muuttokin aatosten lennolle mahtaa.

Ne karkaavat lukkojen telkien takaaja vartijain silmien alta.Ei pidätä lait eikä vankilasäännöt,on voimaton valkoinen valta.

Siinä on ainoa ympyrä, jostaoli meilläkin vapaana ovi.Astuimme tahtiinne työläisveljet,täynnä taisteluintoa povi.

Siksi se raivoaa fasistilauma;ei ympyrä tärkein sen kestä.Puna-aatetta se ei kahlita voieikä valkoiseks sitä pestä.

Sen ympyräsysteemi vaarassa on,joka rengas on hauras ja mätä.Ja kun kerran sen ryntäämme Bastiljiin,emme kiveä kivelle jätä.