Ilo-Veisu

HERran töitä ilmoitta,Cosca vaivoist kirvoitta,Tule suull ja sielulla,Rucoucell veisulla.

Mutt ah! halpa olen mä,Engä oikein ymmärrä,Tätä tehdä taitavast,Vaicka aivon ahkerast.

Sillä hänen armons suurYli ajatuxen juurOmbi käynyt todella,Cuin nyt tahdon jutella.

Minä olin huulesanSyndyes jo virhen saan,Joca esti puheni,Oudox näytti casvoni.

Tätä anda paranda,Aivoin monin aicoina;Mutt’ ei silloin vielä mullHerran avun hetki tull.

Sillä tämä ajatus,oli cova rasitus,Etten sitä kipuaVoinut ulosseisoa.

Vielä oli mielesän,Nijncuin tätä tehdesänHerran mieldä rickoisin,Cosc’ mun andoi syndy nijn.

Vijmein Herra rohvaisi,Pelvon siteet catcaisi,Ettei kivun peljästysOllut minull hämmästys.

Nijn myös omas tunnosaLevon löysin minusa,Cosca Sanan SaarnajaVahvist tätä asia.

Tämän tähden, läkärinCanssa sijtä juttelin,Joca oli mieluinenAnomistan täyttämään.

Itsen myöskin valmistin,JEsust hartast rucoilin,Vaivans tähden vaikian,Minu vaivas auttamaan.

Vielä Herran pöydälläOlin mielell nöyrällä,Vacuutuxen myöskin sain,Että JEsus autta ain.

Huhticuusa päiväisellCuudel toista kymenell,Tuli luonnon läkäriParandaman virheni.

Pani edes istuimen,Johon istuin mielellän;Tarttui sormill casvoini,Vijlsi veitsell huuleni.

Cohta silmän umbehen,Käten, sormen yhtehenLujast kijni pusersin,Sydämen pääll likistin.

Tunsin kivun surkian,Ahdistuxen angaran;Että lihan värisi,Caicki paicat vapisi.

Mutta sisällisestiJEsuxeni vahvisti,Ettei äänen ollenganCuulun yhtä sanaacan.

Vaicka veren cuohusta,Joca juoxi suonista,Täydyin rascast puhaldaTäsä veri-saunasa.

Sillä paitan, poveni,Liki caicki paickani,Cuumald vereld täytettin,Joca alasculki sijn.

HERran armo oli myösToisell tavall täsä työs,Kivun covan lievitti,Poicans pijnan muistutti.

Sillä cosca veitsell sijnIkeneni Pijrettijn,Nijn mä muistin JEsustaCuing Hän oli haavoisa.

Ja cuin saxet huulestansaLeickais nahan lihasta,Muistin cauneit casvojaCuin sai covij puusteja.

Cosca neuloill pistettin,Huulen yhteen lijtettijn;Nijn mä keihäst muistelin,Joca sisäll tungettijn

Kulkeen ja myös sydämmeenVapahtajan JEsuxen;Nämät aiatuxeniOlit huojennuxeni.

Cats! cuing’ HERran voima suurMua ylöspiti juur,Ettei pääni pyörtynyt,Sydämeni heitynyt,

Cosca näjin edesän,Cuinga veri sylisänHyllyi, hyydyi, seisahti,Oli cauhistuxexi.

Sitt’ cuin Läkär lievitti,Työnsä toimell lopetti,Nijn mä silmän auvaisin,Käten puhtax puhkisin,

Nijn myös hien casvoista,Joca tuli tuscasta;Ja nijn paidan uudistin,Verest itsen puhdistin.

Näin mä vaivoist suuristaPääsin pojes tolista;Menin jällens vuotelle,Panin maata levolle.

Olin sijnä fanginaSitehisä orjana,Etten Leivän palaacaanCahteen vijckoon nautit saan.

Jolla ajall LäkäriUsiasti catseliCuinga huulen parat’ vois;Vijmein neulat otti pois;

Ensimmäisen Tijstaina,Toisen Keskivijckona,Colmannen sitt’ Perjandain,Jotca covin tuta sain;

Ett’ he olit ruostuneet,Lihaan kijnniottanet,Josta muuttui muotoni,Valjux tuli casvoni.

Ja myös vielä cauhista,Cosca mieleen joucahta,Cuig’ ne neulat temmattin,Kipiäst ulosotettin.

Mutta kijtos Jumalall,Luojall Caickivaldiall,Joca päästi tuscasta,Nijnmyös virhen viasta;

Annoi onnen LäkärillHerrall hyvällä Odenadtill,Siunauxen Voitehill,Balsamille callihill.

Näin vielä HERra vahvista,Kätten työt myös armosta,Siuna Hänell cunniax,Tarvitsevill parahax.

Näin myös kipun, vaivaniTällä eräll huojendi,Paras Läkär JEsexen,Josta tuon häll kijtoxen.

Nyt sijs sucun, omani,Caicki hyvänsuovani,Ystävän ja tuttavan,HERran armost iloitcan.

Mutta racas JEsuxen,Andex sinuld rucoilenCaicki syndin, ricoxetMyöskin tietämättömät,

Joilla mieles rickonut,Poluldas poisastunutOlen caikell ajallaTätä virhee candaisa,

Jongas ristix vaikiaxLähetit mull oikiax,Tänn mailmaan tullesa,Ja jo cohdus ollesa;

Itselleni hyväxi,Muille esimerkixi,Että työs ja teeos suurCunniaxes tulis juur.

Anna myöskin JEsuxenSinun Henges avuxen,Johdattamaan sydämen,Sisällisen ihmisen.

Että uudell voimalla,Tästälähin vaelda,Armon tiettä tasaisell,Rucouxell, kijtoxell.

Hengellises köyhydes,Lapsillises nöyryydes,Heittäin itsen iloisest,Sinun turvijs totisest.

Aut’ ett’ Sielun casvosa,Catselisin Laisa,Etten coscan exyisi,Omatundoon louckaisi.

Häijys ilos mailman,Joca tuotta cuoleman;mutta aina pelvosasVaellaisin mailmas.

Vijmein iloon ijäiseenOta tygös Taivaseen,Jotc’ on hengest syndynet,Autuuttansa etsinet.

Engelitten seurahan,Sinull Kijtost veisamaan,Isä, Poica, Hengi suur,Ilos ijäisesä juur.