Armeniatar

Kaivolle illalla neitonen sai,vettä se ammensi siitä,hiuksia otsalla, ohimollaituulonen tuisteli niitä.

Saapuipa bei nuor lähtenen luo,kainosti katsahti nainen,osmaanin ylpeän tenhosi tuohalpa armeenialainen.

”Annappa”, virkkoi hän immelle, Juon,jano on polttava mulla!veden vilposen väikettä vilkkaampi tuontoki väle on silmissä sulla!”