Myrkkyä halajan

Jos loihtujen sauvalla kalliohonelon lähtehen voisin lyödä,en mettä, en mahloja keväimensen pulppuilevankaan soisi,vaan katkeran vehreän absinthinmun janoova sieluni joisi.

Se vain vois janoni sammuttaa,vois janoa antaa uutta!Pian maitohon väsymme, hunajahanpian kyllästys leimansa painaa;vaan myrkkyjen huuman ken tuntenut onse myrkkyä kaipaavi aina.

Jos riemuja vain elo tarjota vois,ei maksais se elämä vaivaa.Ken velttona nauraa ja leikkii vain,pian uupuvi hekuman suolla.Vaan synkkien muistojen cypressitikivihreinä tuoksuvat tuolla!