Vanhan Nuoren Miehen Lohdutus

Minä myöskin miehullinenOlin muinen moneissa,Poika paras uroollinenKiitettävä kureisa.

Puna pulska postillaniOli hyvin hohtava,Rakkaus myös rinnasaniTuima oli tunduva.

Pijat parhat plusukaisetMinuun melkein mielistyit,Lesket liukkaat lendäväisetKimppuhuni kokonnuit.

Poian tamän puolehensaVetä pyysit parhamman,Taitavasti tavallansaUsein saivat uupumaan.

Ämmät, Äijät, PuhemiehetSinne tänne talutit,Kavalat ja kerkiät kieletHulluutehen halutit.

Josta sangen suuttunexiTulin, käskin kovastiMennä hiiteen, haldiaxiSiellä tulla somasti.

Kostollansa kovimmallaMinun syystä syymäisit,Jöröin joukkoon julmimmillaSanoillansa syöxelit.

Pijat sillen pelkäisivätEipä enä suostuneet;Töröxi vaan tervehtivätEikä enä hyväilleet.

Sanat sievät somaisimmatKielestäni katoisit,Runot muinen rakkahimmatPerikatoon putoisit.

Tämän koston kovuudeldaOlen ollut vaivattu;Mutta myöskin monialdaLohdutus on lainattu.

Ämmäin häijyin härmästäOlen sillen säästetty,Lapsi joukon jyminästäPerki pojes päästetty.

Huonen-risti rasittavaMinulla ei murheexi,Mieldäni myös pahendavaSyytä eivät suruxi.

Minä elän yxinäniNiinkuin kukka kedolla,Engä tunne tykönäniMurhee mistään vaivalla.

Surkuttelen, surkiastiToveria, tuttuja,Joiden kalva kauhistiSurun surma sieluja.

Mitä minä koonut olenTäällä työllä, toimeella,Annettakon, koska kuolen,Kokonansa köyhille.

Ilon mieli eläisäniOli aina osani,Sitä samaa kuolleisaniMuille jätän jälkeni.