Edelweiss

Miss’ Alpit autiot, näilläEi heinää häilyävää,Ei tunturiruusua mäillä,Ei muuta kuin hanget, jää,Toki huipulla korkeimmallaYks kukkanen ulppuja luo,Ja Gneissipohja sen alla;On Edelweiss kukkanen tuo.

Kun kuolonkelloa soittaaSyys laaksojen ruusullen,Hyysormilla huurrelmoittaaSen poskuen puhtoisen,Kun myrskyhyn lehdet haipuuKäy kukkaset kuolemaan,Kun kaunihin voima vaipuuYhä Edelweiss kukkii vaan.

Se jäätikön reunustallaNäin kuiskaten aukeutuu:Ei kaikkea kaada halla,Vaan paljokin varjeltuu,Muut ruusut jos kuihtuvan näitten,Ei rakkaus raueta voi,Vaan luona hankien, jäittenElon iltanakin vihannoi.