Erilaiset katsantokannat

Jo varhain on akkunassaanHän ystävä kaunihin.Työpäivä jo koittamassaTaas suuren on kaupungin.

On satanut yöllä lunta;Ja puhdas ja valkoinenTuon aution torin pintaOn valossa koittehen.

Ja kuopat ja sylvantehetJa tahrankin eilisen,Kaikk’ kätki nyt peitto yksi,Tuo puhdas ja valkoinen.

Ja näissä katse viipyiIhastunut vieläkin.Vaan kuinka kauan? Siel’ alkoiTyöpäivä jo kaupungin.

Ja jaloille laahaavilleJa pyörälle vankkurinTuo pehmeä, kaunis lumiVaan kylmä on ilkein.

Hän väistyvi akkunasta,Ja häntä suututti niin,Kun kaunis ja puhdas siellä,Noin tahraksi tallattiin.

Vaan hyörinä alahallaKäy entistä kulkuaan.Mies työntävi kärryänsä –On raskaiss’ aatoksissaan.

Hän numero numeroltaVaan taloihin poikkeaa.Ja leipäänsä herkkusuilleVei tuoresta, tuoksuavaa.