Nimi

”Mit’ on se nimi?”– Shakespeare.

Nimesi oli ennen taikaloitsu, joka piti ajatuksiani koossa,Ja se ääni herätti valon ja rakkauden polttavia unia;Sydämeni hakkaa taajaan, kun oudot kielet, turhaan ylistävät tai moittivat,Herättivät sen elämän syvimmän väristyksen, värisemään tämän nimen voimasta.

Pitkiä vuosia – pitkiä vuosia on kulunut, ja otsasi on muuttunut;Ja meidän, jotka kohtasimme ennen niin mielellämme, on kohdattava nyt muukalaisina:Vanhat ystävät kerääntyvät yhä ympärilleni mutteivät puhu enää sinusta;Sitä on turha edes toivoa nyt – sillä mitä merkitset minulle?

Silti vieläkin nimesi, sinun siunattu nimesi, täyttää yksinäisen poveni,Kuin kaiku, joka on kadonnut kaukaisten kukkuloiden sekaan,Joka yhä jää melankoliseen sävyyn raukeasti soimaan,Kun iloinen ääni, joka sen ensimmäisenä herätti, on poissa – ikuisiksi ajoiksi poissa.