Hartaus (1931)

Oo viisas, Tuskani, oo miellä rauhaisalla.Sa Iltaa rukoilit – se lankee, luonas on:Kas, hämy kaupungin jo verhoo harmajalla –ken vieraaks rauhan saa, ken huolen aution.

Kun Huvituksen armottoman ruoskan allasyyn kalvamina laumat alhaisonkäy juhliin kurjuuttansa laahaamalla,suo kätes, Tuskani, jää heistä erohon

pois kauas näin. Näe Vuodet menneet meiltä,kun puolees kumartuu ne taivaan pilviteiltä,veen alta hymyilevä Kaipuu kumpuaa.

Taa sillan kuolevana Päivä raukee,halk’ Idän rantain käärinliina valahtaa,oi kuule, siivet Yön nyt ylles hiljaa aukee.