Rakastavaisten kuolema

Meill’ on vuoteet tuoksuvat, ihanaiset,meill’ on uppoovat pielukset divaanienja pöydillä kukkaset oudonlaiset,syliss’ ilmojen siinneet kauniimpien.

Sydän kummankin, tuhlaten voimansa maiset,tuhaks hiiltyy hurmassa rakkauden.valot hehkunsa, hiljaa kalpenevaiset,kuvastimiin henkemme heijastaen.

Sinihämyyn kun vaihtuu ruusuinen ilta,lyö salamat sielujen taivahiltakuin jäähyväisnyyhkytys, pimeään.

Pian avaa Enkeli uudinten poimut,käy luo, taas loihtien elämäänkuvat himmentyneet ja kuolleet loimut.