Kommunaardit

Leivän puute, kaiken puute,Ortto on niin huolissaan.Hepo Ortolla jos onkin,Puuttuu auraa, siement’ vaan.

Huotin seinät irviin käyvät,Huolist’ Huoti harmaantuu:Vanha aura onpi hällä,Hepo puuttuu, puuttuu muu.

Ondrein selkää huolet painaa,.Vanhus kiroo kiukuissaan:Siemenviljaa ois nyt hällä,Hepoa ei, auraakaan.

Sattui Huotin vastaan Ortto,Ondrei joukkoon jatkon toi,Sana sanaan liittyi siinä,Ukot hartaast’ aprikoi:

– Oi-joi, veljet, huolet painaa!– Multa köyhyys voimat vie...Hetken siinä tuumailtiin, jaAukes yhteistoimeen tie.

Mitä ennen eriksensäOli, yhteen pantiin nyt:Siemen, aura, hevonenkin,Sekä peltoin viljelyt.

Ondrei Orton kanssa kyntää,Huoti käyttää vasaraa,Yhteistöin myös nousee parret,Tuvan seinät kohoaa.

Työ kuin hihna hauskast’ luistaaMissään nyt ei synkkää, ei!– Veljet, onneksenne olkoon!Kommunaardit, terve, hei!