Evrikómi

”Oi meri, milloin nähdä saan mä Evrikomi-immen?sä minne hänet saattelit, ah sano mulle, minne?

Sun rantojesi kallioilla häntä vuotellunnamä olen, vuodet vieri pois, ei armas saapununna.

Jo purjehiksi vaahtopäät mä luulin monta kertaa!” –näin lausuu Thirsis itkien ja suuteleepi merta.

Ei onneton hän tiedä, että meri povehensajo kateellinen haudannut on hänen armaisensa.