Kapraali Pilkka

Ken kapraalia eikö tieTuoll’ Malmin miehissä?Hän pituudessa voiton vieJa sotaryhdissä;Hän astunnaltaan tunnetaan,Käy hattu korvalla,Ja Pilkaks’ äijä kutsutaan,Vaan ei oo pilkkana.

Kun poikiansa katsoo vaan,Kuin puut ne seisovat;Kun eespäin huutaa, suorastaanKaikk’ miehet marssivat.Kolm’ sääntöä hän heille saa,Ett’ Herraa peljätkööt,Ett’ tietäköötten huutia,Ett’ oikein tähdätkööt.

Jos its’ et, veikko, kavalla,Ei Herra pettää tie.On lysti leikki taistella,Jos rauha, sota lie.Oo miesi, jäykkä järkähtään,Et nahkaas säästää saa.Kun pirua et pelkääkkään,Sa pelkäät Jumalaa.

Sa määräs tee, ei tahtoas,Ja jollei auta muu,Saat aika löylyn tunteas,Pie tahti vaan ja suu!Kun mieles laatii rynnistään,Ett’ seisot tingattaTok’ alallasi yhtenään,On tietää huutia.

Ken putkeaan ei säästele,Sen vieköön peijakas;Sa verta, veikko, tuhlaile,Ei ampuneuvojas.Ja muista viime sääntöni:Ett’ pelkäät JumalaaJa huudiu tiet, se nähdäänki,Jos taidat ampua.

Niin selvittääkin tekstiäänHän hattu korvalla;Ja vanha Pilkka, tiedetään,Ei ookkaan pilkkana,Sill’ kenraalia julmempiHän onpi muodoltaan,Ja kapraaliksi uljaaksiHän syystä kutsutaan.