Kysymyksiä (Berndtson)

Sortuako tulis Suomenkielen,Väinö vanha jättää mierontiellenLuonn’ oman, armaan lapsilauman?Ukolle, jok’ kultarunot takoi,Viisauden ja laulunlahjat jakoi,Eikö maansa muuta enään soiskaanKun muiston vaan – ja kerjuusauvan?

Kas runkoa, min latvaa myrsky rapsi,Haaroja, mit’ kirves kilvan napsiSe hylkynä kenties’ on huojunut:Laaksossapa vesa vesan jälkeenKohouupi jähmetteistään jälleen;Vanhus nuorten eloon raittihisenTullut on ja taasen nuortunut.

Suomea vaan Suomentanner taitaa;Kieltä muuta, vuoren, laakson laitaSekavasti kaiuttaapi vaanPitäiskö ne päivät vielä tullaEtt’ Suomi, äiti vanha, itkusuullaPoi’an näkee unhottavan tuonkinEtt’ kansa, maa ei taju toisiaan?

Tää kieli eikö eloo kestäväinen,Sen pyhyys eikö minkään pitäväinen,Ja eikö johtais lakii, oikeutta?Kurjanako maailmaa se kulkisToimimassa totuuksia julki?Tokko jäykkä, soinnuton se onkaanSelittämään syvää ihanuutta?

Kansa Suomen! Vieläkö se viipyy?Taiko tulee rohkeena sun kiipiiSivistykseen, itse luotavaan?Eikö ala nousta eri äänetEikö synny syvyydessä väreetLiikkehen, mi aavistetta antaisOivahenkein liittoon suotavaan?