Heikki parka

I.

Nyt Antti ja Reeta tanssaileeJa riemunsa kuohuu kuin koski,Mut ääneti Heikki vaan katseleeJa kalman on kalpea poski.

Antti ja Reeta nyt pitävät häitäJa vaatteet on komeat heillä;Mut Heikki vaan järsivi sormensa päitäJa arkivaatteet on yllä.

Heit’ Heikki katsovi surkeissaanJa miettivi mielessänsä:”Jos mieltä nyt ois’ vähemp’ hiukankaan,Vois’ päättää jo elämänsä.”

II.

”Mun suru särkee sydäntäin,On rinta rikkehissä,Mä tuonne kuljen, tänne käynEi apua oo missään.”

”Ma aijoin ajaa Reetan luo,Sielt’ ehkä avun saapi,Mut ensi katseellaan jo tuoMun kauas karkoittaapi.”

”Mä vuoren laille kiipeänPois ihmisien luota,Mä siellä seison yksinänJa vettä silmät vuotaa.”

III.

Ja Heikki parka harhaileeKalpeena sivu hiljakseen,Ja kansa häntä kummissaanKadulla kääntyy katsomaan.

Toisilleen tytöt sipattaa:”Tuo tulee varmaan haudastaan?”– El niin oo Immyt ihana,Hän sinne vast’ on menossa.

Hält’ aarre paras vietihin,Lie hauta koti haluisin,Hän sinne siksi käydä voi,Kun Herran tulokellot soi.