Iltahämärä

Yksin, ankeissa aatoksissameren rannalla valjulla istuin.Päivä painui,vesille hehkuvat juovat heitti,ja valkeat, laajat laineet,joita vuoksi ajoi,pauhaten, vaahdoten luo, liki vieri.Oli kohina outo, oli kuiskutus kumma,oli nauru ja mumina, huokaus ja humina,sen keskellä kehtolaulun viehkeä virsi;oli kuin oisin kuunnellut menneitä taruja,vanhoja, armaita,poikana kerranjoita ma naapurinlapsilta opin,kun kesä-illoinkodin porraspaasillavaivuimme vienohon kertoiluun,sydän sykkien pieni,silmä kärkkyen viisas;sill’ aikaa kuin tytöt suuretruusuisin poskinikkunassa istuivat,kuuta paistattivattakaa tuoksuvan kukkaruukun.