Iltahämärä (Uotila)

Vaalealla merenrannallaIstuin murhemielin ja yksin.Aurinko aleni, heittäinHehkuvanpunaisia viiruja vetehen,Ja valkoiset, laajat laineet,Aallokon ajamat,Vaahdoten tyrskivät yhäti lähemmäs –Kummaa kuisketta, vikinää ja vinkua,Naurua ja murinaa, huokua ja suhinaa –Oli kuin kuulisin unheisia taruja,Ikivanhoja, sieviä satuja,Joit’ ennen poikanaNaapurinlapsilta kuulin,Kun kesäilloinKotiportaan paasilleKertoelemaan kyykistyimmePienin, kuuleskelevin sydämminJa kärkkäänviisain silmin;Sill’aikaa kun isot tytötTuoksuisten kukka-astiain keskelläVastapäätä akkunass’ istuivat,Ruusuposkisina,Hymysuisina, kuutamen kirkastamina.