Kangastus (Heine)

Kuin takaa taivaanrannanveenkaari, kangastuskaupungin tornit nousee,pääll’ illan kajastus.

Yön viileen tuulen henkipääll’ aaltoin harmajain,ja murheen verkkaistahtiinmua saattaa soutajain.

Ja vielä kerran hohtoonsaa päivyt läikähtäinsen paikan yllä, niissämä armaastani jäin.