Kysymyksiä (1905)

Meren rannalla öisen, usvaisenOn nuorukainen-mies,Sydän tuskaa täynnä ja epäilyksiä pää,Ja synkin mielin hän aalloille puhuu:”Oi elon arvoitus ilmaiskaa,Tuo tuskainen ikiarvoitus,Jota monet päät jo on mietiskelleet,Hieroglyyffimyssyiset päät,Turbaanipäät sekä barettipäät,Peruukkipäät ja tuhannet muutKurjat, polttavat ihmispäät. –Lausukaa, mitä ihminen lienee?Mitä varten hän on? Mitä kohti hän käy?Ken asuu tähtien tuolla puolen?”

Veet pauhailee ikipauhinatansa,Ja tuuli se viuhuu, pilvet ne kiitää;Tylyt tähdet ne tuikkivat kylmästi vain,Ja houkka vastausta vartoo.