Lauleloita

Siivillä laulun kannanPois täältä sun, armahin,Tuoll’ äyräillä Ganges-rannanOn seutunen ihanin.

Siell’ ihala tarha aukeeKuun luoden hopeitaan,Ja lotos-kukkaset raukeeIkävään sisartaan.

Siell’ orvokit suutelevatJa tähtiä tähystävät,Salasatuja kuiskaelevatNuo ruususet herkeät.

Ja kukkain kuisketta tuuletMyös kuuntelee hiljeten,Ja kaukaa solinan kuuletPyhän virran aaltojen.

Niin tuonne laskeudummeMe palmupuun juurellen,Ja lempeä, lepoa juommeSulo-unta ihaellen.

* * *

Kohoopi kuusi yksinPohjolan mäellä;Se uinaa; valkoiseen peittoonSen kattoi kinos ja jää.

Se unta palmusta näkee,Mi lounaalla kaukanaYksin ja ääneti kuihtuuAavikon hiekassa.

Sa kalastajaneitoVenos rantaan soutele;Mun viereen’ tule ja istu,Käs’ kädessä riemuumme.

Mun rintaani pääsi paina,Elä pelkää minua noin,Antauduthan joka päiväSyliin meren aallokkoin.

Sydämmen’ on myöskin meri,Se hyrskyy ja tyyntyää,Ja moni kirkas helmiSyvässä kimeltää.

* * *

Sa olet kuin kaino kukkaNiin puhdas ja ihana:Sua katselen, ja murheMun sydämmeeni saa.

Ja päähäsi kädet pannenMa tahtoisin rukoilla,Ett’ Jumala sua suojaisNiin puhtaana, armaana.