Lorelei (Härkönen)

En tiedä, en, mitä lienee,kun murhe mun täyttää näin,taru vanha sen ehkä tiennee,mi lähde ei mielestäin.

Käy ilta jo viileämmäksi,Rein vierivi retkeään,vaan vielä kimmeltäväksimä vuoren huiput nään.

Ja korkeuksissansasiell’ istuvi impyinen,koru kultainen kutreillansaja kutrikin kultainen.

Ja kutria kultaista kampaahän laulaen lauluaan,ja laulua tenhoisampaalie kuultuko milloinkaan?

Ja laivuri pienen laivansen kuulee ja tuskaan saa,karit veen unohuttavi aivan,ylös sinne vain kurkoittaa.

Mä luulen, sen miehen ja venhonse virta ja viehtymys vei.Ja laulullaan tuhotenhonon tuonut tään Lorelei.