Myrsky (Uotila)

Käy raivoisa myrsky,Ja se pieksee aaltoja,Ja aallot, hyrskien ja tyrskien,Kohoavat korkealle,Ja ketterinä keinuvatValkoiset vesivuoret,Ja laivut kapuavi niitä,Hädin ja tuskin,Ja äkkiä syöksyy se alasMustaan, ammottavaan vesiaukkoon –

Oi meri!Äiti kauneuden, vaahdosta nousseen!Isoäiti lemmen! armahda minua!Jo leijuu, ruumiita vaanien,Valkea, vikevä lokki,Ja hioo noukkaansa mastohon,Ja himoitsee täynnä raateluhaluaSitä sydäntä,Joka tyttäres ylistystä kaiutti,Ja jonka sun tyttäres poika,Tuo pieni veitikka,Leluksensa valitsi.

Mut turha on rukous ja ano!Mun huutoni haihtuu tuulien touhuun,Myrskyn metelihin.Käy kohina, vinku, ratina ja ulvonta,Kuin mikäkin melske!Ja aika-ajoin astaitsenViehtävää harpun helyä,Haluavanhurjaa laulua,Sielua sulattavaa, mieltä murtavaa;Minä tunnen tuon äänen.

Kaukana Skotlannin kalliorannalla,Missä harmaja linna kohouviKuohuvist’ aalloista,Siellä, korkeakaarisen akkunan ääressä,Seisovi kaunis, kipeä nainen,Hienonkuulea, marmorinkalvas,Ja hän soittaa harppua ja laulaa,Ja tuuli se tuivertaa hänen pitkiä hiuksiaan,Ja kantelee hänen kaihoista lauluansaPisin aavaa, myrskyistä merta.