Pyhiinvaellus Kevlaariin

On ikkunassa äitiJa poika vuoteellaan.”Sä etkö nouse, Vilhelm,Nyt saattoa katsomaan?”

”Niin sairas olen, äiti,En enää kuule, nää;Ma Gretchen vainaata muistan,Se sydäntä kirveltää.”

”Tule! käykämme Kevlaariss,Ota kirja ja rukousvyös;Pyhä-Neitsyt sun tekee terveeksJa sairaan sydämes myös.”

Sivu liehuvi kirkkolippu,Soi kirkkovirtten vuo;Ja Reinin Kölnin halkiKäy juhlasaatto tuo.

Ja äiti joukkoon lähtee,Vie poian kanssahan,He innolla yhtyvät kööriin:”Oi kiitos Maarian!”

On Kevlaarin Pyhä-NeitsytNyt juhlahameessaan.Niin paljon hällä on puuhaa,On paljon sairaita maan.

Ja sairaat hälle kantaaJo uhriantimet,Vahamuodot jäsenistään,Vahajalat ja kätöset.

Vahakäden ken uhraa, hältäKipu kädestä katoaa,Mut ken vahajalan se uhraa,Hän jalkansa terveeks saa.

Tuli Kevlaariin moni rampa,Hän nuoralla tanssii nyt,Ja moni nyt viulua soittaa,Min sormet ol’ typistetyt.

Vahakynttilän äiti ottaa,Sen sydämeks muodostaa.”Tää Neitsyt-Äidille anna,Hän huoles huojentaa.”

Vahan poika huoaten ottaa,Käy huoaten Maarian luo;Sanat kumpuvi sydämestäJa silmistä kyynelvuo:

”Oi, puhdas, Armonsaanut,Oi, Äiti Jumalan,Oi, sulle, taivaiselleMa vaivani valitan!

”Köln-kaupungissa asuinMa äitini kanssa vain,Köln-kaupungissa, jossaOn kirkkoja sadoittain.

”Ja naapuriss’ asui Gretchen,Mut nyt hän kuollut on, –Tuon vahasydämen, terveeksSä tee sydän onneton.

”Tee, tee sydän sairas terveeks, –Ma aina, ainianKoko uskoni innolla laulan:Oi, kiitos Maarian!”

Ja sairas poika ja äitiJo nukkuvat huoneessaan;Nyt sisään käy Pyhä-NeitsytNiin hiljaa hiipien vaan.

Hän kumartuu yli sairaanJa painaa kädelläänNyt sairaan sydäntä hiljaaJa hymyillen katoo hän.

Sen unissaan näki äiti,Ois nähnyt muutakin kai,Mut valveille uinuksistaHänet koirain haukunta sai.

Nyt siinä pitkällänsäOn poika, ja kuollut on;Mut aamun hehkein hohdeLuo posket ruskohon.

Kädet ristihin äiti laski,Tuns oudoksi oltavan;Hän hymis hartain mielin:”Oi, kiitos Maarian!”