Ukonilma

Kumeana kulkee merellä ukkonen,Ja synkän pilvilongan halkiSamoaa kärkevä salama,Välehen valaisten, välehen haihtuen,Niinkuin kompa Kronion’in päästä.Autiota, aaltoavata vettä pitkinVyörivi jyminä,Ja karkelee valkeat vedenorhit,Jotk’ itse Boreas siittiErichtonin korskien tammain kanssa,Ja häälyvät hätäiset merilinnut,Kuin Styx-virran haamut,Joita Charon karkoitti venheestään.

Lystikäs laivaraukka,Joka siinä viippoo vihoviimmeistä tanssia,Aeolus tuo sille vikkelimmät veikkonsa;Ne hurjasti soittavat tuimaksi tanssiksi;Mikä viheltää, mikä puhaltaa,Mikä kihnaa kumeata pörybassoa –Ja merimies horjuvi peräsimen ääressäJa tähystelee tarkkaan magnetineulaa,Tutisevaa tuntoa laivan,Ja nostaa kätensä taivaalle rukoillen:«Oi armahda minua, Kastor, uhkea urho,Ja sinäkin, nyrkkisankari, Polydeukes!»