Hiawathan metsästys

Sitten pieni HiawathaOppi joka linnun kielen.Nimensä ja vehkehensä,Miten laitoit pesiänsä,Missä talvet piileilevät;Haastoi heille missä kohtas’.Kutsui ”kanoiks’ Hiawathan”.

Eläimien kielen oppi,Nimensä ja vehkehensä,Majavien temput tunsi,Kätköset joka oravan,Kuinka poro juoksenteli,Miksi oli jänis kaino,Haastoi heille missä kohtas’Kutsui ”veliks’ Hiawathan”.

Jagoo, tuo kopeilia,Taitava tarujen seppä,Matkustaja, haastelia,Teki joutsen Hiawathalle,Haavan haarasta kyhäsi,Nuolet hongan oksasesta,Sulkinensa, kärkinensä,Jäntehen poron nahasta.

Sitten virkkoi Hiawathalle:”Mene metsään poikaseni,Poroparvehen samoa,Ammu siellä aikahärkä,Aikahärkä, sarviniekka”.Ylpeästi yksinänsäLäksi metsään Hiawatha,Joutsinensa, nuolinensa.

Linnut hälle laulelivat:”Älä ammu, Hiawatha”.Lauloi teiri, lauloi riekko:”Älä ammu, Hiawatha”.Tammen latvahan oravaKereästi kapiahtihe,Oksille ojentelihe;Siellä ryki, siellä tirskui,Sieltä naurellen pakisi:”Älä ammu, Hiawatha”.

Jänis vähän matkan päässäHyrähtihe polullansa,Istahtihe istumahan,Pelolla ja leikillänsäVirkkoi pikku uroholle:”Älä ammu, Hiawatha”.

Kuullut ei hän mokomia,Poroja vaan mietiskeli,Jälkiänsä tähysteli,Johtavia virran luokse,Taakse kulki kahlottimen,Unelmissa uinaillen.

Piileytyen pensastohon,Siellä vuotti, siellä väikkyi,Kunnes näki nähtävänsä,Pari sarvea kohoovan,Silmäparin säihkyväisen,Poron juoksevan jalona,Lehdikössä lennättävän.Sydän paisui pikku urhon,Täristen kuin puiden lehdet,Vapisten kuin lehti koivun,Poron tietä polkiessa.

Paneutuen polvellensa,Hiawatha laukasihe;Tuskin liikkui heinänkorsi,Tuskin äänsi haavan lehti,Mutta poro roikasihe,Kavioilla kaapasihe,Kolvillansa kuuntelihe,Hyppäsi kun nuoli sattui,Nuoli vinkuva, vihainen,Kylkehen kuin ampiainen.

Hengetöinnä poro parkaKorvessa nyt kellettävi,Lakkas’ sydän sykkimästä;Sydän sykki Hiawathan,Rinta riemusta kohosi,Kantaessa saalistansa.