Syys-ilta (Longfellow)

On ilta pimeä, valjuJa ankara myrskysää.Kuin siivet valkean allinOn aallon vaahtopää.

Vaan majassa kalamiehenOn valo, mi tuikkivi,Ja lapsonen ikkunastaMerelle katsovi.

Hän likemmin ikkunataVaan painavi kasvonsa,Kuin etsisi silmä kaukaaKaivatun haahmoa.

Ja liikkuvan vaimon varjoSe huoneessa kuvautuu.Nyt levotonna se nousee,Taas istumaan laskeutuu.

Oi mitä raivosa myrskyYön tullessa kertoilee,Kun kurjan ikkunan läpiSe lapselle haastelee?

Ja mitä raivosa myrskyNyt äidille ennustaa,Kun puna poskilta poistuuJa askeleet horjahtaa?