Licinukselle

Parhain teet sa, oi Licinus, kun ainakulje aavaa et etkä liioin pelkäämerta myrskyisää etkä liioinrantoja seuraa.

Tuuli tutjuttaa väkevimmin honkaalakkalatvaa, suistuvat suuret tornitryskinällä, näin salamatkin lyöväthuippuja vuorten.

Toivoo viisas mies pahan päivän tullen,pelkää onnessaan elon oikkuisuutta.Katso, talvet antavi kolkot, kylmätJuppiter, hänpä

keväätkin. Ei ain ole ahdas, joskinnyt on ahdas. Eipä Apollo itseaina joustaan jännitä, virittää myösvirren ja soittaa.

Näytä uljuutt’ ain elon ahdingoissa,mieltä miehen myös! Puhaltaissa tuulenliian myötäisen, ole viisas, reivaapaisuvat purjeet.