Pyrrhalle

Kenpäs poika se nyt,nuortea, öljypää,maaten ruusuilla, sunriistävi rinnoilleenluolan turvissa, Pyrrha!Kelle keltaiset kutris nyt

kiinnät puoleksi vain?– Itkeä saa se miesvaiheit’ taivahan sään,uskottomuuttas sun!Hämmästyksin hän katsootuimaa merta, mi tummenee:

Tänään luottaen hännauttivi loistostas,uskoo saaneensa noinsuosios ainiaks,hempes noin, – kun ei tiedäpuuskaa pettävän tuulispään!

Hätää, kurjuutta vainpäilyvä pintas tuo! –Äsken itse mä vein,aallosta päästyäin,templiin vaatteeni märjätuhriks aaltojen valtiaan.