Henkien laulu vetten päällä

On ihmisen sieluveteen verrattava:se taivaalta tulee,se taivaalle nouseeja jälleen alassen maahan täytyyalati vaihtuen.

Jos korkealtajyrkänteeltäsäde kirkas virtaa,se vienona, kauniinapilven-utunapaadelle pirskaa,ja hellävaroinvastaan-otettuna,terhentä tehdenkuiluun solisee.

Jos kalliot nousevatvirtaa vastaan,se vaahdoten astuuaskelittainsyvyyteen.

Vuoteella vehreällähiipii se niittylaakson luoja tyynessä järvensen kasvoja kaitsevattähdet kaikki.

Tuuli on aallonsuloinen sulho;velloo pohjia myötenvaahtiset laineet.

Ihmisen sielu,kuink’ olet kaltainen veen!Ihmisen kohtalo,kuink’ olet kaltainen tuulen.