Jumalattareni

Kelle kuolemattomistakiitos nyt korkein?Kiistelemättäsaakoon sen taivahanouto tytär,tuo aina uusi,tuo ijäti liikkuvaTaaton helmalaps,Fantasia.

Näät hälle Yli-isäsalli kaikkioikut omansa,jotka muutenhän itse pitää,ja häntä huvittaahuppana tuo.

Käyköön hän seppelepäänä,lilja kädessään,kukkaniituilla,kesälintujen käskijänä,ja juokoon kastetta kukkainjanoon keveäänmehiläishuulin.

Taikka hän juoskoonhajalla hapsin,silmä synkkänätuulen tupia,tunturihuippuja,väri-välkkyenniinkuin aamu ja ehtoo,alati vaihtuenkuin kuolevaisellevaihtuvat katsehet kuun.

Kiittäkäämmekaikki Isää,vanhaa, ylhää,mi moisen kauniin,kuihtumattomankuolevaiselleantanut puolison on.

Näät meihin yksintuon immen liittihän taivas-sitein,ja käski häntäilossa, murheessauskollisna,pyhänä pysymään.

Kaikki muutsukukunnat kurjatlapsirakkaan,eloisan maankäyvät, kaitsevattummin riemuin,himmein tuskinäärtä elämänhetkellisen,pakkotarpeenikeen painamina.

Mutta meillehän antoi armaimman,hemmotelluntyttärensä!Tuota lempikääkuin lemmittyä!vaimon arvotalossa antakaa!

Ja älköön vanhaanoppiviisausherkkä-henkeähaavoittako!Myös tunnen hänen siskonsa,vanhemman, hiljaisen,ylevän ystävättäreni.Ah, että vastaelon valkeuden kanssahän eroisi minusta,tuo jalo jaksaja,lohduttaja, Toivo!