Tervetuliaiset ja jäähyväiset

Sykähti sydän: selkään hevon!Pois, niinkuin urho taistohon!Maa löytänyt jo oli levon,yö tumma peitti vuoriston.Ol’ tammi kietoutunut ammoinkeveihin utuvaippoihin,pensaista pimeys katsoi kammoinkuin mustin silmin tuhansin.

Kuu unisena esiin hiipipeitosta pilvenhattarain.Suhisi hiljaa tuulten siipi,kaameesti soiden korvissaan.Yö tuhat kauhua loi, turmaa,ne kaikki voitti rohkeutein.Mun henkein tuli ol’, mi surmaa.Lieskoiksi puhkes sydämein.

Sun näin, ja kohtas katsehenisuloisen, lempeen katseesi;sun kokonaan ol’ sydämeni,sun joka hengenvetoni.Ruusuinen kevään hohde paistoikasvoilta iki-armailta,hellyyttä sielus sieluin maistoi!Sit’ ansainnut en olis ma!

Jäähyväishetket murheen-harmaat!Sydämes haastoi katseesta.Mitenkä suutelosi armaat;Oi tuskaa, syvää riemua!Sa läksit. Katse kostee mulla,se seuras sua, poistuvaa –mi onni rakastetuks tulla!Mi onni, taivas, rakastaa!