Fredrika Bremerille

Utuisen Norlannin näkijätär,Tytär urheiden viikinkien,Tervetuloa aurinkoiseen Viinimaahan,Jota muinaiset esi-isäsi etsivät!

Pehmeä Siljan vesien juoksu,Kun kesäinen kuu loistaa,Vahva kuin hänen vuoriensa talvi,Joka pauhaa lumisissa hongissa.

Sydämellä ja korvalla, kauan olemme kuunnelleetSaagaasi, riimuasi ja lauluasi;Perhekunnan ilona ja läsnäolijanaOlemme tunteneet ja rakastaneet sinua kauan.

Kartanon marmorivaipan luona,Hirsimökin tulisijan ympärillä,Sinun lempeät ajatuksesi ja pohjoiset kuvitelmasiKohtaavat ja saavat meidät iloisiksi.

Ja väsyneille hengille, jotka seisovatSurun yövartiossa, pitkässä ja koleassa,Ne loistavat kuin kesäaurinkosiKeskiöisen laakson ja kukkulan yllä.

Vain me olemme sinulle muukalaisia,Sinä olet ystävämme ja opettajamme;Tule ja opi tuntemaan meidät;Salli meidän kohdata ja keskustella yhdessä!

Kotiemme ja perhekuntiemme alttareilleMe vuorostamme johdattaisimme askeleesi,Kuten rakastava kätesi on ohjannut meitäRuotsalaisten kynnyksen ylitse.