Sairas mies

Oli sairas mies ja hän toivoikevätaikaa armahimpaa,jona aurinko korkeella kiertää,jona kukkia versoo maa.

Ja hän syksyn kesti ja talvenyli pääsi hän ponnistain,kun keväästä kaunista untasai paljon nähdä hän ain.

Ja kun tuli näin kevät vihdoin,suli jäät, suli nietoksetja räystäät riemusta itki,palas lintuset poistunehet,

niin sairas mies tuo tunsiilon huutavan, hurjimman,ja hän unohti sairautensaja vaivansa kurjimman.

Ja hän terveeksi itsensä uskoisekä lauleli riemuissaan,ja oli kuin oisi hän ollutuus sielulta, ruumiiltaan.

Vaan voi sitä sairasta miestäja voi hänen haaveitaan,kun kevät se kaunis ja valkeehänet mursikin multaan maan!