Sun suustas, jota suutelin, ma halaan

Sun suustas, jota suutelin, ma halaannyt saada sanan selvän, totisenja säälin vuoks’ sa totuut’ älä salaa,vaan anna haastaa halun, tuntehen.

Sa sano, eikö rakkaus, mi palaaöin, päivin, aina pohjass’ sydämen,voi lääkitä ja lämmintänsä valaariemuksi rinnan sairaan, suruisen?

Ja kun se tuot’ ei voi, se onko silloinvain virvatulta, valhett’ typerää,kuin kerjäläisen onnen uni illoin,

mi aamun tullen täyttymättä jää?Oi anna vastaus, jos taisin milloinsua vilu-viiman tullen lämmittää.