Tovin vain

Tovin vain sinä kiikuit polvillain,tovin nojasit rintaani vastaan,tovin vain sua kallista kantaa sainkuin jumala rakkainta lastaan.

Tovin vain olit armahin mun kokonaan,tovin kerkeän, kiiruhtavaisen,tovin tuns’ surun mies-polo tunnossaanilon suuren ja sunnuntaisen.

Tovin kestävät vain ilot ihmisten,pian pyhinkin onnemme kuolee,vain tuokion rinta on riemuinen,mut kauan se huokaa ja huolee.