Tummaa

Virvatulet väikkyää,vilppivirret soivat,myrkky musta läikkyää.– Missä onpi hoivat?

Kadotusta, kuolemaa,veren punoitusta,kavaluutta katalaa.– Liekö lohdutusta?

Puoliyötä, hämärää,yötä päivän päällä.Ylen monta itkeväätuskahista täällä

odottaapi aamua,havajaakin yöhön,vailla tointa, tarmoaelämähän, työhön.

Eikä täällä tahdotaelää eikä kuolla,seistä, eikä kaatua,tahdotaan vaan huolla.

Eikä ole ollenkaanoikeata, väärää.Sidesilmin kuljetaan. –Mikä minkin määrää?

Veljeyspä vaeltaalailla lauhan lampaan. –Tarkka silmä sillä saanähdä torahampaan.

Romua on ihanteet,hyvä horjuvaista;omantunnon tuntehetihan samallaista.

Siellä, missä kylvetäänhyvän siemeniä,siellä sitä niitetäänpahan jyväsiä.

Tuskavaippa verhoaamaita, mantereita.Eiköhän ne liekin vaanTuonen tantereita?