Muistellessa

Jo kuihtui kesän kukat,sai syksy synkkänä.Lähti jo linnut, vaikeni laulutja poistui poikasen ystävä.

Van syömmen pohjaan poikasai muiston säilymäänkesäisten riemuin rikkaudesta;se valaa rintahan lämmintään.

On lemmen muisto kaunissydämmen pohjalla.Ja kullan katse tulinen, lämmin– se loistaa siellä niin kirkasna.

Taas tulkoon talven kylmät:lämmint’ on rinnassa.On siellä muisto kesäisen lemminja usko sen uudesta noususta.